Olen alun perin Oulun suunnalta oleva lappari-intoilija.  Ostin maalta pienen punaisen tuvan vuonna 2015 ja aloin miettiä, että hankkisinko koiran. Pitkään sitä olin pohtinutkin. Kesällä 2016 oli jo kova halu saada oma sessu, mutta rotu mietitytti. Koira oli koira, ja kaikki oli melkein yhtä söpöjä ja yhtä ihania.  Eräänä lauantaina olin matkalla työkaverini luo perhejuhliin, ja soittelin samalla nuorimmalle siskolleni, joka myös on koiraihminen. Hänen kanssaan kävimme läpi rotuja, mutta en lämmennyt oikein millekään.  Perillä minua vastaan tuli iloisesti häntää heiluttaen kaksi keskikokoista pystykorvaista koiraa, ja nämä kaksi suloista koiraa olivat lapinkoiria, toinen äiti ja toinen tytär. Ihastuin!   Luonne ja ulkonäkö ilahtuttivat heti.  Kevyesti heitin että jos tämä nuorempi (kermanvärinen) tekee pentuja, ja jos tulee äitinsä näköinen narttu niin sellaisen haluan. Ajattelin, että se tapahtuu seuraavana kesänä. Ylläripylläri, muutaman viikon päästä sain kuvan kahdestä lapparista, ja tekstin että parin kuukauden päästä voi olla pentuja. Voi pyhä sitoutumiskammo, kauhu iski. Mutta kun ensimmäisen kerran kävin katsomassa seitsemää ihanaa pentua, joista se yksi kermanvärinen narttupentu ainoana nuoli poskeani, olin myyty. Lilli vei sydämeni, ja toivottavasti omistaa sen Iineksen ja Ruusan kanssa vielä pitkään! Lillin myötä aloin pohtia kasvattajuutta. Nuorena unelmoin kätilön ammatista, mutta tie vei toisaalle. Lilli kun on ihana koira, aloin tutkia ja opiskella asiaa ja innostuin.  Kasvattajuus, vaikka keski-iässä aloitettu, on kuin osa omaa itseä. Niin luonnollinen osa elämää. Tavallaanhan tässä saa kätilönä toimiakin.  Joku joskus kysyi, että mitä jos joskus kyllästyt. Sehän on selvä, että jos mihin tahansa kyllästyy on asiaan tultava muutos,  eli jos näin käy joskus olen ollut onnellinen saadessani olla kasvattaja. Niin  yksinkertaista!

Harrastan välillä teatteria, luen, mökkeilen, matkustelen, sisustan,  koirien ja koiralenkkien lisäksi. Pentujen nimeämisestä huomaa kenties kiinnostukseni historiaan, nimet ovat ehkäpä tyyliin "Kalevala meets Kaari Utrio". Nimet, niiden historia,  merkitykset ja muunnelmat ovat aina olleet suunnattoman kiinnostukseni kohteina. Siksi hupsut nimet,  jokainen kutsukoon pentuaan sitten millä nimellä haluaa, niinhän se menee!